Maanantaisin viikkoa aloittaessa voi viikonlopun jäljiltä laiskottaa ja väsyttää, vie oman aikansa saada koneisto käyntiin ja hommat rullaamaan. Laiskuus itsessään on tuskin kovin monen mielestä suuri hyve, mutta entäpä ansaittu laiskottelu sitten?
Kuten edellisviikon kirjoituksessani totesin, on tavoitttelemisen arvoista löytää itselleen sopiva tasapaino, johon kuuluu sopivassa määrin sekä aktiivisuutta että rennommin ottamista ja tekemättä olemista. Laiskottelu on olennainen osa tätä. Sanotaankin, että myös terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta olisi hyödyllistä pitää vähintään yksi päivä viikossa pyhitettynä laiskottelulle, kuulostaa alkuun ehkä hieman hassulta? Tämä ei tietenkään ole aina ja kaikissa olosuhteissa välttämättä mahdollistakaan, mutta on hyvä tähdätä ottamaan itselleen laiskottelutaukoja vaikka edes osissa sieltä ja täältä.
Entisenä hoitajana ja aktiivisen yrittäjäperheen lapsena ”laiskottelu” ei ole ollut varsinaisesti kovin positiivisessa valossa tai mahdollista. Hoitajan arki oli raskasta ja hektistä. Lapsuudenkotinani oli iso talo ja piha, vierestä seurattavien yrittäjien arki taas töitä seitsemänä päivää viikossa. Vaikka pidän näitä asioita suuressa arvossa ja ymmärrän sen, että joskus on vain pakko, olen kuitenkin ymmärtänyt laiskottelun välttämättömyyden kantapään kautta. Ilman sitä ihminen uupuu ennemmin tai myöhemmin, ilman muutoksia elämässä yhä uudelleen ja uudelleen. Uupua voi itse työstä, mutta lisäksi kaikesta muusta stressistä ja kuormituksesta elämässä, ne jättävät myös jälkensä ihmiseen ja lopulta tahti hidastuu pakon edessä.
Laiskuus on tahdon, motivaation ja aloitekyvyn puutetta. Laiskuus on asennetta ja saamattomuutta. Laiskottelu taas on itsensä hemmottelua ja ansaittua lepoa sekä elämästä nauttimista. Siitä ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, päinvastoin. Lomalla tai vapaapäivinä (tai vapaa-ajalla) voi ottaa rennommin, niiden tarkoituksenakin on olla aikaa rentoutumista ja palautumista varten, jotta jaksaisit taas hektisempiä hetkiä.
Jos 90% ajasta pidät huolen kodista, haittaako jos silloin tällöin sinulla onkin päivä, jolloin on vähän sotkua? Tai jos joku ei-elintärkeä asia jää kerran kuussa tekemättä, kun yleensä muutoin huolehdit asian hyvin? Miksi rentoutumista tulisi hävetä ja hyvän ihmisen malli on hyperaktiivinen (lopen uupunut?) ylisuorittaja? Yksilöllisillä ominaisuuksilla on toki paljonkin merkitystä siinä, missä kohtaa raja ylisuorittamisen ja oman normaalin välillä menee, mutta yleisesti ottaen näin.
Laiskottelu ei välttämättä tarkoita, että on pakko maata paikallaan, jos se ei tunnu itsestä hyvältä. Toinen nauttii täysin sydämin Netflix-maratonista sohvalla maaten, toiselle lenkkeily luonnossa voi olla parasta palautumista. Oleellista on se, että ”laiskottelu” on jotakin, mikä ei ole väsyttävää ja suorittamista vaan palauttavaa ja energiaa antavaa. Se on vähemmän tekemistä, kuin kaikkein aktiivisimmillaan. Välillä on hyväksi myös vain olla, paljon suorittavalle se voi jopa olla kaikkein haastavinta.
Ainakin osalla yliuorittavista taustalta löytyy asioita tai tunteita, joita jatkuva tekeminen peittää alleen ja niiden kautta niitä paetaan, kun taas hiljentyminen antaa niille tilaa tulla esille. Jatkuva tekeminen voi olla myös tapa hakea hyväksyntää. Hiljentymistä ja hyvällä omallatunnolla laiskottelemista voi kuitenkin harjoitella ja ajan kanssa ahdistavista tunteista päästä eroon. Siihen ihanaan rauhan piteeseen päästyäsi et ehkä enää halua palata vanhaan!
Laiskottelu on tietynlaista kehon ja mielen kuuntelemista. Joinakin kertoina koko keho huutaa päästää ulos kävelemään kauniisiin maisemiin tai tekemään jotakin aktiivisempaa, joskus se taas pyytää ja vaatii enemmän lepoa. Kuuntele kehoa ja ota itsellesi terveesti aikaa myös laiskottelulle. Onko kaikki tekeminen täysin välttämätöntä? Tai onko sen tekeminen juuri nyt täysin välttämätöntä? Voisitko rajata aikaasi aktiiviselle ja -laiskotteluajalle? Aktiivisena aikana työstät ja teet, laiskotteluaikana suorittaminen ei ole sallittua vaan tehtäväsi on rentoutua. Etkö voisi välillä vain nostaa jalat pöydälle ja lukea kirjaa? Mitä pahaa tapahtuu, jos teet niin? Entä mitä hyvää näistä itsensä hemmotteluhetkistä voisi olla?
Siinäpä pohdittavaa alkaneelle viikolle! 🙂