Kallisarvoinen uni

Uni, tuo ihmiskuntaa kautta historian kummastuttanut erikoisuus ja perustarve,  joka edelleen herättää paljon kysymyksiä sen luonnollisuudesta huolimatta. Ihmisille uni on välttämätöntä, samoin monille eläimille, mutta on edelleen epäselvää nukkuvatko kaikki eläimet. Esimerkiksi delfiinit ja valaat eivät vaivu täyteen uneen, mutta pistävät toisen puolen aivoistaan unitilaan ollessaan hereillä. Samoin jotkin eläimet voivat olla hyvin pitkiä aikoja nukkumatta tai nukkua minimaalisesti, kun taas esimerkiksi unikekona tunnettu nisäkäs vetää sikeitä jopa 20 tuntia vuorokaudesta. Tämä unen ja levon monimuotoisuus onkin herättänyt mielenkiintoisia kysymyksiä siitä, mitä uni oikeastaan on ja kuinka sitä määritellään?

Ihmisten unta on pidetty ajan saatossa muun muassa viesteinä jumalilta tai tuonpuoleisesta, erilaisina enteinä ja profetioina. Myöhemmin 1800-luvun lopulla Freud loi teorioita unien alitajuisista piilomerkitykisistä ja torjutuista toiveista. Näitä oppeja pidetään nykyisin laajasti virheellisinä ja vääriä asioita korostaen, joskin uuden ajan alkuna psykoanalyyseille.

Nykyisin uni näyttäytyy käytännöllisemmin aivoja puhdistavana välttämättömänä toimintona, jolloin elimistön levätessä ainoastaan aivot ovat aktiivisena. Unen aikana tapahtuu oppimista, mieleenpainamista ja tapahtumien kertaamista, soluvaurioita korjataan ja jopa uusia hermoyhteyksiä syntyy. Uni on monivaiheista ja sen ilmeneminen ja kokeminen vaihtelee yksilöittäin.

Unen aivoja huoltavasta ja puhdistavasta vaikutuksesta saadaan yhä enemmän näyttöä, unenpuute on tutkitusti yhdistetty lisäksi erilaisiin dementoiviin sairauksiin, joissa aivoihin kertyy plakkia ja se on osallisena myös muun muassa sydän- ja verisuonisairauksiin sekä 2-tyypin diabetekseen. Unenpuute vaikuttaa heikentävästi myös psyykkeeseen sekä välillisesti lukuisiin eri elimistön toimintoihin sekä huonontaa elämänlaatua usein merkittävästi etenkin kroonistuessaan.

Unentarve on hyvin yksilöllinen, joskin keskimäärin tarve aikuisilla on noin 7-9 tuntia. Osalla ihmisiä unentarve voi alle yli tai alle tämän ja ihminen on silti täysin terve sekä kokee olevansa virkeä. Unen tarpeen tai nukkumisen määrän muuttuminen lisääntyen tai vähentyen reilusti omasta normaalista poiketen voi kuitenkin olla indikaattori terveysongelmista. Satunnainen poikkeavuus toki on normaalia, esimerkiksi univelka, rakastuminen tai stressi voivat hetkellisesti muuttaa unenmäärää tai viedä yöunet. Tilanteen pitkittyessä on kuitenkin syytä puuttua asiaan ensisijaisesti omalla toiminnallaan ja tarvittaessa hakeutua avun piiriin.

Kun uni ei vaan tule

Trust me, been there done that. Uni ei tule vaikka olisit kuinka väsynyt. ”No sitten varmasti nukut ensi yönä hyvin”. Niin, ei se uni tule seuraavanakaan. Eikä sitä seuraavana yönä. Sydän hakkaa ja päässä humisee, ei vaan tule millään. Sama jatkuu päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen, arki menee silmät ristissä ja pää sumussa,vapaapäivinä aikaa palaa valtavan univelan kuittaamiseen. Ei sitten millään, vaikka kuinka tekisit kaikkea sitä, jonka pitäisi teoriassa tipauttaa kuin nuija päähän iskettynä. Ei auta lämmin maito, lampaat eikä melatoniini edes jättiannoksina. Kuulostaako tutulta? Varmasti moni vastaa kyllä, unihäiriöiden ollessa hyvin yleisiä.

Unihäiriöitä on lukuisia; osassa herätään liian aikaisin, osassa nukahtaminen on haastavaa, osassa uni ei edes runsaina määrinä virkistä tai päästä riittävästi syvään uneen. Joidenkin sisäinen kello jätättää, tai sen mukaan vuorokaudessa on enemmän kuin 24 tuntia. Joillakin voi esiintyä useampia ongelmia samanaikaisesti.

Syitä näihin häiriöihin on lukuisia, taustalta löytyy usein erilaisia mielenterveyden häiriöitä ja myös fyysisiä sairauksia, kuten esimerkiksi masennus, kaamosmasennus, stressi ja ahdistuneisuus, kilpirauhassairaudet tai vaikkapa hormonaaliset tekjät esimerkiksi naisilla vaihdevuosina. Syy voi olla myös fyysinen ominaisuus tai poikkeavuus aivoissa ja niiden toiminnassa. Myös vuorotyö ja aikaerorasitus voivat aiheuttaa uniongelmia.

Usein unetonta jopa syyllistetään eikä ymmärretä kyseessä olevan huomattavasti tapoja tai tahtotilaa suurempia ongelmia, joista osaan on mahdollista vaikuttaa itse toiminnallaan, osaan ei. Kaikille suositellaan silti niin kutsuttua ”hyvää unihygieniaa”, joka tarkoittaa mahdollisimman optimaalisten nukkumis- ja nukahtamisolosuhteiden luomista itselleen sekä siihen liittyviä tapoja. Se pitää sisällään säännöllisyyttä, erilaisia rauhoittumiskeinoja ja iltarutiineja. On myös hyväksi laskea huoneen lämpötilaa jossa nukutaan, sillä kehon viileneminen edesauttaa fysiologisesti nukahtamista. Vaikka unihäiriöissä, lieviä lukuun ottamatta, usein omahoito yksinään on riittämätöntä, on se kuitenkin välttämätöntä muun hoidon ohella. Unettomuuden taustalta löytyy usein myös erilaisia kierteitä, jotka pahentavat unettomuutta entisestään. Näin ainakin itselläni.

Omat uniongelmani alkoivat jo teini-iässä, jolloin hakeuduin lääkärin vastaanotolle. Kuvasin tilannetta suunnilleen näin ”väsyttää niin paljon, että silmät pyörähtää päässä ympäri ja sydän hakkaa, mutta en vain pysty nukahtamaan”. Oli kuin olisi kestokänni päällä, joskaan se ei tuossa iässä niinkään haitannut, tahtoi muutenkin välillä jäädä yöunet lyhyiksi. Söin lyhytaikaisena kuurina nukahtamislääkettä tuolloin. Aikuisuuteen päästessäni olin jo lukuisia kertoja syönyt näitä nukahtamislääkekuureja. Välillä meni paremmin, välillä taas huonommin. Yritin sinnitellä ongelman kanssa ja voin huonosti. Jälkiviisaana on helppo sanoa mistä oli kyse, mutta en täysin itse asiaa tiedostanut eikä asiaan myöskään pureuduttu syvemmin.

Pääpiirteissään voisi sanoa, että aikuisiällä diagnosoitu traumaperäinen stressihäiriö ja sen aiheuttama masennus näyttelivät isoa osaa, lisäksi epäsäännöllinen kaksi- ja kolmivuorotyö ja ylipitkät työvuorot sekä omat tapani pahensivat ongelmia. Myös itse työ hoitajana oli kuormittavaa, vaativaa ja hektistä.

Se, mikä on muuttunut, on ennen kaikkea se, että olen todella tiedostanut ongelmani ja hakenut niihin apua. Hyväksyminen on myös aivan yhtä tärkeää ja se on osa tiedostamista ja unihäiriöiden hoito lähtee taustalla olevan unettomuutta aiheuttavan ongelman tai ongelmien hoidosta.

Kuten arpi polvessa tai ryppy otsassa, elämä jättää meihin jälkiä ja se on täysin normaalia ja ok. Unettomuudessa tyypillisesti kierteen aikaansaa asiaa vastaan taistelu, sen aiheuttama stressi ja lopulta ehdollistuminen. Stressiä voi lisätä myös ajatus siitä, että ongelma ei poistu kokonaan, vaikka tapahtuisi parantumista. Kuinka monta kertaa olenkaan mennyt sänkyyn ”hyvissä ajoin” kun en vielä ollut väsynyt, opettaakseni aivoilleni nukahtamisen olevan stressaava kokemus, joka ei tuota tulosta. Sanotaan, että sängyn pitäisi olla paikka ainoastaan nukkumista ja seksiä varten. Sänkyyn voi toki käydä jo ennen nukkumista lukemaan tai tekemään jotain rauhoittavaa, joka sopii itselle unta tuomaan. Pahinta kuitenkin mitä uneton voi tehdä, on mennä makaamaan sänkyyn silmät kiinni ja yrittää nukahtaa. Nukahtamiseen voi paremminkin toimia jopa pyrkimys yrittää pysyä väkisin hereillä.

Ongelmien lisäksi on hyväksi hyväksyä omia ominaisuuksiaan. Olen aina ollut luotaisesti runsasuninen, tarvitsen aikuisenakin helposti 9 tuntia unta yössä. Olen lisäksi erittäin ilta/yövirkku sekä poikkeuksellisen aamu-uninen. Nämä ominaisuudet tekivät minusta helpon vauvan, sillä nukuin paljon enkä juuri heräillyt. Välillä syömään herännyt jokeltava unikeko oli myös helppo ottaa matkoille mukaan. Ja tässä sitä ollaan edelleen – eat, sleep, repeat 😀

Olen koko elämäni kokenut paljon häpeää ja tarvetta selitellä unirytmiäni. Edelleen yhteiskunnan toiminta painottuu pitkälti aamuihmisten rytmiin, vaikka parannuksia on tullut viime vuosina selvästi. Aamu-unista pidetään myös helposti laiskana. Totuus voi olla kuitenkin hyvin kaukana tästä, toiminta ja aktiivisuus vain painottuu eri vuorokaudenaikoihin.

Osalla ihmisiä luonnollinen rytmi painottuu aamuun, toisilla iltaan tai peräti yöhön. Osa ihmisistä sopeutuu mihin tahansa rytmiin, osalla rytmi on joustamaton. Oma rytmini kuuluu selvästi luokkaan ”joustamaton”, tein joskus lähes 1,5 vuotta pelkkiä aikaisia aamuvuoroja, lopputuloksena koko ajan kasvava univelka ja ylitsepääsemätön väsymys. Olenkin lopulta oppinut hyväksymään sen, että tämä runsas- ja aamu-unisuus, höystettynä välillä vaikeutena nukahtaa on se minun normaalini ja voin parhaiten, kun voin noudattaa mahdollisimman pitkälti omaa luontaista vuorokausirytmiäni ja olen oppinut myös hyödyntämään sitä. Olen energisin ilta-aikaan, minun ei kannata siis turhaan silmät ristissä ja hampaat irvessä lähteä aamulla lenkille, se saa ainoastaan inhoa ja epämiellyttävyyttä aikaan, pahimmillaan lopettaa lenkkeilyn kokonaan.

Olen luonut itselleni oman rytmini mukaista säännöllisyyttä heräämisen ja ”nukkumaanmenoaikojen” suhteen, joissa on kuitenkin joustoa viikonlopuissa ja poikkeuksellisesti saan joskus valvoa aamuun saakka. Pidän kiinni hyvästä unihygienista ja teen rentoutumisharjoituksia myöhään illalla. En katso kelloa enkä tee mitään, mikä liittyisi unen pakottamiseen tai saisi aikaan stressiä. Myöhemmin sänkyyn meno saakin minut hullusti nukahtamaan aikaisemmin. Nämä tavat yhdistettynä unta edistävään pysyväislääkitykseen on tuottanut kohdallani tuloksia, pahimpina unettomuuskausina en nukahtanut edes nk. unilääkkeillä tai pysyin unessa vain hetken herätäkseni uudelleen.

Unettomuus onkin siis monen asian summa, samoin kuin hoito. Se on myös niin ikään yksilöllistä – se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä taas toiselle. Löydä omat tapasi. Sinä et ole naapurisi etkä tätisi. Pitkäaikaiset ongelmat eivät myöskään poistu välttämättä heti, vie aikaa oppia uusia tapoja ja poisoppia vanhoista, myös alitajunnalle. Joskus kaikesta huolimatta voi osua kohdalle haastava yö, älä yritä pakottaa unta. Joskus on epärealistista ajatella ongelmien poistuvan 100-prosenttisesti. Ole siis ennen kaikkea armollinen itsellesi. Parhaimmillaan uni ja nukkuminen ovat ihania ja hyvinvointia lisääviä asioita ja nukahtamisen tulisi olla stressitön ja mukava hetki.

Näillä mietteillä pitkät unet nukkunut jatkaa päiväänsä, jota on iltavirkulle vielä paljon jäljellä, vähät välittäen muiden mielipiteistä, tietäen itse voivansa näin hyvin ja olevansa hyvinkin aktiivinen kello kuuden jälkeen illalla.

Parempia yöunia kaikille vähä- tai runsasunisille 🙂