”Kaikki on niin ihanaa”, ”rakastan elämää”, ”minun lasini ei ole koskaan puoliksi tyhjä”, ”älä mieti tuollaisia”, ”ei saa olla negatiivinen”. Mietelauseita, fraaseja, hymyä ja hattaraa. Näitä ei ole positiivisuus pelkästään vaan kyseessä on huomattavasti monimutkaisempi asia.
No, positiivisuus, mitä se oikeastaan sitten edes on? Positiivinen ajattelu on optimistista, realistisen toiveikasta suhtautumista tulevaisuuteen ja mahdollisuuksien näkemistä pettymystenkin äärellä. Positiivisuus on kykyä kokea onnen tunteita, rakkautta, tyytyväisyyttä ja edellytys hyvinvoinnille. Eli nyt vaan kaikki nätti hymy kasvoille ja kertomaan mikä kaikki on kivaa, niinkö? Ei todellakaan.
Positiivisuus ei tarkoita epämieluisien asioiden, tunteiden, ajatusten tai kokemusten peittämistä näennäisen iloisuuden alle, vaikka positiivisuudesta on ehdottomasti apua myös näistä selviämisessä eikä pessimismikään ole hyväksi, ellei taas tarkoiteta tervettä skeptisyyttä ja kyseenalaistamista. Me kaikki kohtaamme elämässämme ikäviä ajatuksia ja tunteita, niille on myös oma merkityksensä ja positivisuuteen pyrkivä ihminen kohtaakin ne sellaisenaan ja käsittelee niitä, kuitenkin tietoisesti myös päästäen niistä lopulta irti ja mennen toiveikkaana eteenpäin löytäen ilon pienistä asioista.
On hyvä pitää lasi puoliksi täytenä, mutta on silti tärkeää säilyttää tietty realismi ja kyetä puhumaan muistakin kuin kivoista jutuista, pahimmillaan epäterveellä ”positiivisuudella” lakaisee isoja ongelmia maton alle. Joskus kissa on nostettava pöydälle, positiivisuus näkyy tuolloin enemmänkin ratkaisukeskeisyyteen pyrkimisellä sen sijaan, että ei näkisi ainoatakaan valonpilkahdusta pimeässä. Ja joskus on oikeasti tilanteita, joissa ei ole (juuri) mitään positiivista, tuolloin positiivisuus keskittyy siihen, mitä myönteistä on tulevaisuudennäkymissä, jos tästä huonosta tilanteesta päästään sekä etsii keinoja ja vaihtoehtoja.
Positiivisuutta ei ole asioiden kieltäminen tai aitojen ongelmien vähätteleminen tai jopa valheellisuus. Ongelmien rehellinen nimeäminen ja ratkominen on perusedellytys paremman huomisen luomiselle sekä omalle ja muiden hyvinvoinnille. Positiivisuus auttaa yksilöä näkemään ja löytämään voimavarojaan, kykyjään ja hyviä ominaisuuksia sekä keinoja selvitä.
Positiivisuus on hyvää oloa ja onnellisuutta, jonka alkulähteenä on hyvä itsetunto ja -tuntemus. Mitä paremmin tunnet itseäsi, kykyjäsi ja tapojasi toimia, sitä paremmin kykenet myös vaikeina hetkinä ja haasteissa ottamaan ”työkalupakin” esille ja miettimään, mitä voisit ottaa avuksesi tällä kertaa. Tämä taas vaatii itsesi ja historiasi tuntemista ja ymmärtämistä.
Nyt pysähdy hetkeksi ja mieti seuraavia kysymyksiä. Muistele tilanteita, jotka koit vaikeiksi ja haastaviksi. Älä vertaa itseäsi muihin, ne olivat sinun kokemuksiasi ja tunteitasi.
1. Mikä on ollut haastavin/surullisin/raskain/vaikein tilanne elämässäsi?
2. Mikä sinua auttoi selviämään tuossa tilanteessa?
3. Mitä selviytymistä tukevia ominaisuuksia sinulla on?
4. Mitä näistä ominaisuuksistani kokoaisin omaan työkalupakkiini ja ottaisin esille seuraavan vaikean tilanteen tullessa?
5. Voisinko kehittää ja vahvistaa näitä taitoja entistä vahvemmiksi ja harjoittaa niitä arkisissa tilanteissa?
Uskon, että hetken mietittyäsi keksit varmasti joitain, vähäisimmiltäkin tuntuvia itseäsi eteenpäin auttavia ominaisuuksia. Jaksan aina toitottaa, kuinka pienistä puroista kasvaa isoja virtoja, niin myös tässäkin tapauksessa. Negatiiviset kierteet voivat lopulta olla lähtöisin hyvin vähäpätöisiltä tuntuvista asioista, joten miksei positiivisen kierteen saisi synnytettyä myös näistä pienistä jutuista? Sekä pessimismi että tässä yhteydessä kuvaamani ”epäterve positiivisuus” ovat molemmat pohjimmiltaan tietynlaisia välttelykeinoja, toimien vain eri näkökulmista. Pessimisti ei pety, optimisti välttää näkemästä mitään epämiellyttävää. Optimaalisinta on etsiä kultaista keskitietä, jälleen kerran.
Olemme kuitenkin pohjimmiltamme erehtyväisiä ja epätäydellisiä ihmisiä, paperille kirjoitettuna on hyvänä päivänä paljon helpompi lähestyä toimintaansa kuin oikean rankan tilanteen osuessa kohdalleen. Se mitä kuitenkin voit tehdä, on harjoitella ja opetella (terveissä rajoissa) hyväksyvämpää tapaa ajatella itsestäsi, muista ja myös omasta historiastasi. Mitä ne asiat ja tapahtumat opettivat sinulle? Pystytkö näkemään kaiken jälkeen myös kauheuksista seurannutta suoraa tai epäsuoraa hyvää?
Kaikki syntyvät omanlaisen temperamentin kanssa, meillä kaikilla on erilaisia kokemuksia ja elämä takanamme. Omassa historiassani on lapsuudesta saakka ollut toistuvia hyvin traumaattisia ja poikkeuksellisiakin kokemuksia, mutta sinulla ei tarvitse olla samanlaisia kokemuksia taustalla kokeaksi surua, pettymystä tai pelkoa. Tämä ei ole kilpailu, sinä ”kilpailet” ainoastaan itsesi kanssa. Haasta itsesi voimaan paremmin, tee se kuitenkin armolla ja hyväksyvästi.
Uskon, että yhdistävä tekjä niin sanotusti positiivisilla ja vaikeuksista selvinneillä henkilöillä ei ole asioiden kieltäminen, vaan päinvastoin niiden käsittely ja kohtaaminen, joskin tämä tulee tehdä mieluiten ammattiapua hyödyntäen ja varovaisesti, ettei tule tehneeksi enemmän vahinkoa kuin hyvää. Usein joudutaan käsittelemään asioita, joita emme edes tiedosta tai olemme voineet unohtaa, voi jopa esiintyä muistinmenetystä. Alitajuntaan ja psyyken suojelemiseksi unohtuneisiin asioihin pureutuminen voi olla etenkin alkuun todella kivualiasta ja raskasta, hetkellisesti olo voi tämän takia pahentua ennen parempaan menoa. Siksikin on tärkeää, että tiedetään mitä tehdään eikä hötkyillä. Myös näiden syiden takia moni kehittää erilaisia välttämiskeinoja vaikeille asioille, kuten ylenpalttinen ”positiivisuus”.
Näin päästään johtopäätökseen, että kun päästään pureutumaan, tiedostamaan ja käsittelemään ikäviä tunteita, voidaan oppia oikeaa onnellisuutta. Voidaan myös oppia, mikä itsessä vaatii kehittämistä ja muutosta. Ironisesti positiivisuus vaatii negatiivisuutta.
Se, joka on nähnyt pahaa, osaa arvostaa sitä mikä on hyvää. Se joka mureni palasiksi, tietää miten hienoa on olla kasassa. Se, joka uskaltaa unelmoida koko sydämellään, näkee aina paremman huomisen. Ja lopulta se, joka uskoo unelmiinsa ja uskaltaa rakentaa niistä paremman huomisen, on kokeva täyttymyksen ja aidon onnen.
Ihanaa alkanutta ja unelmien täyteistä viikkoa 🙂