Edellisessä osassa puhuin hieman painonhallinnasta ja siitä, miksi asiaa tulisi lähestyä positiivisen psykologian kautta paremminkin kuin ankarin kuurein. Liikunta on yksi osatekijä myös painonhallinnassa, mutta yleisesti hyvin merkityksellinen terveyden ja hyvinvoinnin lisääjä ilman painon miettimistäkin.
Liikunta mm. parantaa hapenottokykyä ja tasapainoa, vahvistaa lihaksia ja kehoa, vaikuttaa positiivisesti psyykkisiin toimintoihin, se voi ennaltaehkäistä monien erilaisten sairauksien ja vaivojen syntyä. Säännöllisen liikunnan lisäämisellä voi olla esimerkiksi niinkin suuria vaikutuksia verenpaineeseen sitä laskevasti, että aiemmasta verenpainelääkityksestä voidaan pystyä luopumaan kokonaan. Liikunta vaikuttaa positiivisesti verenpaineeseen (ja moneen muuhun toimintoon kehossa ja mielessä), mutta vaikutusten määrä on silti aina YKSILÖLLINEN ja on muistettava, että on olemassa esimerkiksi joitain geneettisiä tai muita tiloja, joissa verenpaineen tai kolesterolin kohoaminen ei ole sidoksissa elintapoihin. Lääkityksistä ja niiden lopettamisesta tulee myös aina keskustella oman lääkärin kanssa. Joka tapauksessa liikunnasta hyötyvät kaikki, mutta syyllistäminen on väärä keino lähestyä asiaa. On parempi miettiä, mitä hyvää ja lisää voisit saada elämääsi liikunnasta?
Liikuntasuosituksia (UKK) on päivitetty viime vuonna vastaamaan paremmin ajantasaista tutkimustietoa ja kokonaisvaltaisempaa näkökulmaa terveydestä ja hyvinvoinnista. Suosituksissa huomioidaan kokonaisuutta entistä paremmin, kun erilainen arki- ja hyötyliikunta otetaan mukaan laskuihin, samoin kuin pienissäkin pätkissä tapahtuva liikkuminen. Kaikki on kotiinpäin lisättäessä liikunnan määrää, kuitenkin toteutus on suositeltavaa toimeenpanna järkevästi ja välttää äärimmäisyyksiin menemistä.
Tässäkin suosittelen käyttämään apuna positiivista psykologiaa, kun tavoitteena on kuntokuurien sijasta hakea elämäänsä pysyviä tapoja liikkua. Ensinnäkin liikkuminen ja sen lisääminen tulee aloittaa OMAAN KUNTO- JA LÄHTÖTASOON sopien, ei se oksennuksen maku suussa yrittäen muuttua viidessä viikossa huippu-urheilijaksi. On hyvin eri asia alkaa täysin liikkumattomattoman ihmisen kuin urheilu- tai liikuntataustaa omaavan lisätä liikuntaa. Peruskestävyyskunto säilyy pidempään kuin vaikkapa lihaskunto, toisaalta sen kasvattaminen vie myös pidemmän aikaa edellä mainittuun verrattuna.
Tätä ns. peruskuntoa kasvatetaan omalle SYKETASOLLE SOPIVASTI liikkuen, ei täysillä maksimisykkeillä. Vaikka monipuolisuus ja korken sykkeen liikunta on myös tarpeellista sopivina määrinä, niin aina ei tule mennä satanen lasissa, vastoin yleisiä harhaluuloja. Karkeasti sanottuna voisi sanoa, että välillä kunto vaatii matalasykkeisempää, välillä korkeasykkeisempää liikuntaa ja moni, etenkin liikunnan vasta aloitteleva, liikkuu aivan liian kovaa omaan kuntotasoonsa nähden. Maltti on valttia, pyri saamaan iloa ja positiivisia kokemuksia liikunnasta, tavoitteenahan on pysyvyys. Hitaasti hyvä tulee, ihan tutkitusti. Sama pätee painonhallintaan.
Liikunnan miellyttävyys ja kokemus omasta riittävyydestä suhteessa tavoitteisiin vaikuttaa lisäksi MOTIVAATIOON, joka on kaiken A ja O. Jos ihminen repii itseään joka kerta liikkuessaan hampaita purren ja tähtiä nähden, niin väittäisin suurimmalla osalla jossain kohtaa motivaation katoavan. Tilalle voi astua täysi inho liikuntaa kohtaan, jälleen kerran aivojen yhdistäessä liikunta johonkin itselle kohtuuttoman raskaaseen ja epämiellyttävään. Sopiva itsensä haastaminen ja hirveä rääkkääminen ovat kaksi eri asiaa. Liian kovat tavoitteet voivat jopa kaataa koko homman ja olla huonoksi myös kunnon kehittymiselle. Ihminen tarvitsee pieniäkin onnistumisen kokemuksia. Kuinka motivoivaa on, jos aiemmin täysin liikkumaton ja vaikkapa ylipainoinen ihminen pistetään kylmiltään tekemään treeniä monena päivänä viikossa, johon oma kuntotaso on täysin riittämätön? Siihen vielä tiukka dieetti päälle, saadaanko näin pysyviä tuloksia? Jos kaiken päälle kokee tässä tilanteessa myös ulkoisia paineita ja vertaa tai tulee verratuksi ihmisiin pitkällä liikuntataustalla ja aivan toisenlaisella kunnolla, on kokemus varmasti kaukana positiivisesta. Siinä sitten kikkailet monimutkaisia liikesarjoja salilla tuntien itsesi noloksi ja mitättömäksi pikkupainojesi kanssa. Tai päätät näyttää koko maailmalle ja loukkaat itsesi liian isojen painojen ja väärän tekniikan kanssa. Tässäkin päteviä syitä aloitettaessa liikuntaa hankkia OIKEAN AMMATTILAISEN (tai ammattilaisten) tuki, jotta varmasti teet asiat oikein ja järkevästi, etkä kovaa työtä tehdäksesi itsellesi hallaa.
Liikunnassa yksi tärkeimpiä asioita on jatkuvuus. Siksi pidänkin hyvin tärkeänä sitä, että löytyy itselle OIKEA TAPA liikkua. Uskotko löytäväsi elämänmittaisen tavan liikkua säännöllisesti tekemällä jotain, jota inhoat? Erilaisia trendilajeja tulee ja menee, löydä juuri sinun tapasi liikkua. Sen ei tarvitse olla kuntosalia tai juoksua, se voi olla yhtä hyvin metsässä samoilua tai jotain muuta, mistä pidät. Tärkeintä on, että liikut ja aloitat jostakin. Kerta, parikin kertaa viikossa voi alkuun olla jo hyvä startti. Muutaman minuutinkin pätkät ovat hyväksi, unohtamatta sitä arki- ja hyötyliikuntaa, joka tulee kuin huomaamatta. Jotkut pitävät ryhmäliikunnasta, toisille se taas voi olla vastenmielistä. Entä mihin aikaan? Joku kokee saavansa päivänsä parhaaseen vireeseen aamuisella kuntoilulla, itseäni taas ei saisi kirveelläkään aamulenkille, sen sijaan myöhään illalla olen kaikkein energisin ja myös itse kokemus on tuon vuoksi aivan erilainen ja se näkyy myös itse suorituksessa.
Liikunnan määrää ja intensiteettiä on myös perusteltua suhteuttaa elämän muihin tekijöihin. Jos elämässä on paljon kuormitusta ja psyykkistä stressiä, on syytä keventää liikunnassa välttääksesi ylikuormitustilan ja uupumuksen. Liikunta toki on lääkettä myös mielelle, mutta liian kova liikunta voi lisätä yhdistettynä elämän kuormitustekijöihin liiallisesti fysiologisia stressitoimintoja elimistössä ”stressihormoni” kortisolin erityksen määrän ollessa liian suuri, liian pitkään. Tätä hormonia erittyy sekä stressin, että aina myös liikunnan aikana, siksi kokonaisuus ratkaisee. Hormonin on tarkoitus parantaa suorituskykyä hetkellisesti, mutta pitkäkestoinen veren kortisolipitoisuus kääntyykin terveyttä vastaan. Liikunta voi myös alkaa joskus henkisesti ”tökkiä”, silloin motivaation palauttamiseksi voi olla järkevää hetkeksi ottaa kevyemmin. Ihmiset ovat kaikkiaan todella yksilöllisiä siinä, mikä toimii kellekin parhaiten. On kuitenkin liikunnan tukena huolehdittava riittävästä levosta, tätä kaipaa lihaksen lisäksi koko keho ja mieli.
Kun aloitat jotain uutta, jonka haluaisit olevan kestävällä pohjalla ja tuovan jotakin hyvää elämääsi, lähesty asiaa armollisesti ja realistisesti. Älä mieti muita ja muiden suorituksia. Sinä teet parhaasi oman itsesi vuoksi, et kenenkään muun. Sinä aloitat siitä, missä olet juuri nyt. Kunto kasvaa kyllä ajan kanssa, anna sille aikaa, koska se on välttämätöntä. Liikunta on hyväksi oikein toteutettuna sinun terveydellesi, olit minkä ikäinen, kokoinen tai näköinen tahansa. Liiku niin, että saat siitä iloa. Liikunnan aito ilo antaa myös aivan toisenlaiset lähtökohdat sille jäädä pysyvästi elämääsi.
Mukavaa viikkoa 🙂