Seksuaalisuus – aihe, joka saa edelleen osan posket punoittamaan, vaikka kyseessä on laaja, ihmisen koko olemusta luonnehtiva kokonaisuus, ollessaan paljon muutakin kuin vaikkapa seksi tai seksuaalinen suuntautuminen. Seksuaalisuus on iso ja luonnollinen osa jokaista ihmistä, se vaikuttaa olennaisesti ihmisen hyvinvointiin. Seksi on jäävuoren huippu seksuaalisuudessa, vaikka siihen vahvasti liittyy.
Väestöliitto määrittää seksuaalisuuden seuraavasti: ”Seksuaalisuus on ihmisen perusominaisuus, jota ei voi erottaa muusta ihmisenä olemisesta. Seksuaalisuutta on muun muassa sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, lisääntyminen, sukupuoliroolit.”.
Seksuaalisuus ei siis ole pelkkää seksiaktia tai avointa kaula-aukkoa ”seksuaalisuutta ilmentämään”, vaan valtavan paljon monipuolisempi ihmisen ulottuvuus olemisessa itsensä ilmaisussa ja tämän yksilöllinen kehitys alkaa jo kauan ennen kuin seksi on edes millään tavalla ajankohtaista. Seksuaalisuus kehittyy ja elää ihmisen mukana. Se on tapa olla, kokea ja ilmentää itseä sekä olla vuorovaikutuksessa ympäröivään maailmaan ja muihin ihmisiin. Seksuaalisuus ei siis ole sidoksissa ikään (erotuksena tietenkin esim. lapsiin kohdistuvat seksuaaliset ajatukset tai teot, jotka eivät ole ok!), sukupuoleen, sairauksiin tai niiden puuttumiseen, fyysiseen tai psyykkiseen tilaan vaan se on yhtä iso osa jokaisen ihmisyyttä kuin persoonallisuus. Seksuaaliset tarpeet luetaan ihmisen perustarpeiksi ravinnon ja unen ohella.
Vaikka oman seksuaalisuuden liiallinen kategorisoiminen voi olla täysin tarpeetonta ja huonokin asia kyseessä ollessa erittäin yksilöllinen ominaisuus, on kuitenkin erittäin tärkeää oppia ymmärtämään itseään sekä seksuaalisuutta osana itseä voidakseen hyvin ja pystyäkseen myös ilmaisemaan riittävästi omia tarpeitaan. Seksuaalisuus on keskeinen teema myös parisuhteissa ja ongelmat tai häpeä sen ilmaisussa voivat aiheuttaa valtavia haasteita, väärinymmärryksiä ja mielipahaa.
Koska jokaisella on omanlaisensa seksuaalisuus ja erilaisia tarpeita esimerkiksi seksuaalisessa halukkuudessa, voivat osapuolten erilaiset tarpeet ja halut aiheuttaa eripuraa ja jopa suhteen päättymisen kokonaan. Siksi omien tarpeiden ja oman seksuaalisuuden kokonaisuuden tunnistaminen sekä normalisointi on elintärkeää, se taas mahdollistaa avoimemman keskustelun ja kuulluksi tulemisen sekä olemisen omana itsenä. Seksi tai sen ongelmat voivat aiheuttaa isoja ongelmia parisuhteeseen ja vastaavasti taas itse parisuhteen tunnepuolen ongelmat voivat vaikuttaa merkittävästi seksiin ja sen haluamiseen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Seksuaalisuuden kieltämistä voi olla oman (tai toisen) seksuaalisuuden ja seksuaalisten tarpeiden laiminlyönnin lisäksi myös esimerkiksi toisen ulkonäköön puuttuminen, joko kieltämällä vaikkapa liian ”huorahtavan” vaatetuksen yms. tai pakottamista tietynlaiseen ulkonäköön, jopa erilaisiin toimenpiteisiin. Se voi olla yritystä väkisin istuttaa toinen tietynlaiseen muottiin sukupuoliroolien kautta. Se voi olla miehisyyden vähättelyä, naisen huorittelua. Itse ajattelen, että kokonaisuus ja käytös on se mikä ratkaisee. Se on osapuolten välinen asia ja kokemus. Ei ole olemassa pelkkää oikeaa tai väärää, joskin parisuhteessa on mahdutettava kahden ihmisen välinen normaali, tavoiteltava ja ok samaan pakettiin ja silloin tuleekin miettiä, mikä on itselle välttämätöntä, ok ja mikä taas ehdoton ei, sillä ei ole yhtään sen enempää hyväksi joutua tekemään asioita, jotka tuntuvat itsestä pahalta kuin joutua luopumaan omista tarpeistaan, jotka kokee tärkeiksi.
Toisen seksuaalisuuden tahallinen loukkaaminen ei ole koskaan ok. Jokaisella on oikeus haluta, rakastaa ja saada ilmaista itseään turvallisesti. On myös oikeus olla haluamatta. Tyköistuva mekko ei anna oikeutta loukata seksuaalista koskemattomuutta, miehen jalkoväliä ei ole oikeutta mennä hivelemään siksi, että ”kyllähän miehet aina haluaa”. Parisuhteessa on tietenkin omanlaiset rajansa, vaikka edelleenkin seksuaalinen koskemattomuus ja oikeus päättää omasta kehosta säilyy myös parisuhteessa ollessa.
Luonnollisestikaan pariskunnan osapuolten ei tarvitse olla täysiä kopioita toisistaan. Jos kuitenkin osapuolten välisessä (seksuaalisessa) kanssakäymisessä erot henkilöiden tarpeiden ja mieltymysten välillä ovat hyvin suuria eikä molempia palvelevaa kompromissia pystytä löytämään, on syytä miettiä eroa. Toisaalta, osa voi löytää kompromissin isoistakin eroistakin huolimatta. Oleellista on, pystytäänkö löytämään ratkaisu, jossa molemmat kokevat olevansa onnellisia ja hyvinvoivia riittävissä määrin.
Seksuaalisuuden ja seksin hyvinvointi tuo parhaimmillaan valtavasti terveyttä ja hyvinvointia. Puhun itse vahvasti parisuhdeihmisenä parisuhteesta, mutta seksuaalisuus ei ole millään tavoilla rajoittunut parisuhteeseen. Tunne itsesi. En minäkään tunnistaisi olevani hyvin parisuhde-orientoitunut, ellen olisi tutustunut itseeni ja myös kokeillut irtosuhteita, todeten että se ei ole minua varten. Kaikkea ei silti ole todellakaan pakko kokeilla ymmärtääkseen, ettei jokin asia ole omaa itseä vaan sen voi tajuta muutenkin itseensä tutustumalla. Itsensä pakottaminen johonkin väkisin voi jopa aiheuttaa vakavia psyykkisiä traumoja. Ihminen voi kaiken lisäksi fantasioida, ilman halua toteuttaa sitä kuitenkaan tosielämässä.
Seksiä voi harrastaa monin tavoin – yksin, kumppanin tai vaikka useamman ihmisen kanssa. Variaatioita on niin monta kuin on ihmistä maan päällä. Jokainen määrittää sen omalla tavallaan. Tai sitä voi olla harrastamatta ollenkaan, henkilön ollessa aseksuaalinen tai muusta syystä. On saman sukupuolen välistä suhdetta, avointa suhdetta, lista on pitkä. Kuten toistan kyllästymiseen saakka, on kaikki mahdollinen ok, niin kauan, kun siitä ei aiheudu kellekään mitään haittaa, mukaanlukien psyykkinen haitta.
Seksuaalisuus on valtava voimavara, jota jokaisen tulisi saada ilmentää omalla tavalla ilman syyllistämistä, pelkoa tai häpeää. Se vapauttaa ja antaa voimaa. Se on suuri osa aidointa sinua. Parisuhteessa se voi olla iso osa läheisyyttä, sekä seksin kautta että muutoin omaa seksuaalisuuttaan ilmentämällä.
Näillä puheilla uuteen viikkoon, all we need is love <3