Sarkasmia, ironiaa, satiiria, puujalkavitsejä – huumoria. Itse nautin kahvini maidolla tai maidon kahvilla, mutta huumorin sysimustana. Huumorin taustalla esiintyy usein ajatus jostain mahdottomuudesta tai mielettömyydestä ja hämmästyksen tuottamasta huvittuneisuudesta. Samaistuminen tilanteisiin voi myös olla hyvin huvittavaa. Itseironian kautta voi taas helpommin tarkastella omia ominaisuuksiaan ja heikkouksiaan. Se voi olla apuna myös poistamassa häpeän tunteita.
Huumoria on aina viljelty ihmisten keskuudessa, mutta sen käyttöön suhtautuminen on myös vaihdellut ajasta ja paikasta riippuen. Siihen liittyy myös kulttuurisidonnaisuutta. Huumoria on paheksuttu ja pidetty huonona tapana, joka vähentää ihmisen uskottavuutta ja vaikuttaa haitallisesti tuottavuuteen ja suorituksiin. Olen itsekin työskennellyt paikoissa, joissa nauramista ei arvostettu osana työntekoa, töissä ei kuulemma kuulunut olla hauskaa. Huumori voi kuitenkin parhaimmillaan lisätä tehokkuutta, vastoin harhaluuloja, ja olla työyhteisön arvokas kantava voimavara. Se vaikuttaa valtavasti työssäjaksamiseen ja kokemukseen osallisuudesta tiettyyn porukkaan, joka toimii yhdessä yhteisten tavoitteiden täyttämiseen. Rento ja huumorin sävyttämä ilmapiiri kertoo luottamuksesta ja kyvystä keskutella myös epämukavista asioista ilman syyttelevää sävyä, vaikka toki vakavalle keskustelulle on myös paikkansa. Työyhteisö ja koko toiminta voi hyötyä suuresti huumorin sopivasta käytöstä. Mukava tunnelma ja toveruuden kokemus sitouttavat lisäksi.
Huumori siis yhdistää ja sitoo ihmisiä sekä yhteisöjä toisiinsa, se on viestintää ja myös halua saada aikaan toivottuja reaktioita. Monen pitkän ihmissuhteen tärkeä tekijä on nimenomaan osapuolten välinen huumori ja kyky saada toinen nauramaan ja rentoutumaan. Huumori voi tehdä ihmisestä myös vähemmän pelottavan ja helpommin lähestyttävän.
Oikeanlainen huumorin käyttö vaatii silti aina tilannetajua ja kykyä arvioida toisen kykyä vastaanottaa sitä. Useimmiten mitä paremmin ihmisen tuntee, sitä vapaammin voi huumoria käyttää ilman pelkoa toisen loukkaamisesta tai olla epäilemättä toisen motiiveja tai piilomerkityksiä itselle esitetyn vitsin takana. Tässä kohtaa on tosin myös huomattava ihmisten hyvinkin erilainen huumorintaju, vaikka kyseessä olisikin tuttu ihminen. Toisen tahallinen loukkaaminen tai ilkeä ivaaminen huumorin varjolla ei ole oikeutettua.
Joskus vitsi voi olla hyvinkin harmaalla alueella ja tietoisesti ivaavaa (sarkasmi), siksi tuleekin arvioida tarkkaan, ymmärtääkö kuulija kyseessä olevan oikeasti vitsi. Itse sarkasmia rakastavana saatan kertoa vielä varmuuden vuoksi vitsailevani väärinkäsitysten välttämiseksi.
Nauru pidentää ikää, sanotaan, ja ihan syystäkin. Naurulla on tutkitusti paljon myönteisiä vaikutuksia. Nauru rentouttaa, vapauttaa ja voi auttaa käsittelemään vaikeita asioita tai viedä ajatuksia etäämmälle niistä. On jopa olemassa nauruterapiaa. Nauru virkistää, uudistaa ja piristää.
Huumori voi toisaalta olla myös defenssi, suoja- ja puolustuskeino vaikeita asioita ja tunteita vastaan. Sen taakse on helppo vetäytyä ja vältellä kohtaamasta ikäviä asioita. Sellaisessa käytössä huumori ei ole hyväksi pitkäkestoisesti, toisaalta hetkellisesti se voi auttaa kriisin yli.
Huumorin kautta voi tuoda esille ja se heijastelee sekä omia että yhteiskunnallisia näkemyksiä ja arvoja. Huumorin ja ironian kautta voi saada tilanteeseen myös täysin uusia näkökulmia.
Hyväntahtoinen vitsailu toisesta ihmisryhmästä voi luoda yhtenäisyydentunnetta yksilöiden välille. Tällä en kuitenkaan tarkoita, että olisi hyvä muodostaa kuppikuntia ja puhua pahaa toisistaan, vaan enemmänkin hassuttelevaa tapaa ajatella ”me” ja ”nuo”. Tästä esimerkkinä Suomessa ruotsalaisvitsit (ja päinvastoin) tai blondivitsit, myös erilaisiin kategorioihin luokittelu tai stereotypisointi vaikkapa etnisyyden, sukupuolen, ulkomuodon tai ikäryhmän mukaan hieman hullunkurisesti. Tällöin käydään jälleen harmaalla alueella, mutta itse näkisin erotuksena toksiseen huumoriin sen, ettei vitsaillessakaan ole ideana herjata tai syvästi loukata ketään tai nauraa itsessään vakavalle tai surulliselle asialle. Tiettyä rajaa ei tule ylittää. Ihmisryhmän mielestä toisen kansallisuuden ristiriitainen ja huvittava käytös kärjistettynä voi olla hauskaa, kun taas todellinen rasismi ja muiden halventaminen eivät ole asiallista käytöstä. Tiettyyn pisteeseen saakka vahingonilo voi olla paras ilo, kun tapahtuneen kohteeksi joutunut nauraa mukana kommellustaan, mutta ei ole oikein nauraa itsensä vakavasti loukanneelle tai toisen kärsimykselle.
Näin maailmanlaajuisen kriisin aikana on nähtävissä paljon erilaista suhtautumista humoristisiin kuviin, jotka tavalla tai toisella koskettavat itse kriisiä ja meitä kaikkia. Voin itse tunnustaa yrittäväni kaikkeni, jotta löydän huumoria tilanteessa kuin tilanteessa. Oma elämäni on ollut täynnä todella raskaita asioita ja vaikeita tilanteita, enkä koskaan nauraisi toisen hädälle, mutta huumori on omakohtaisesti ollut yksi tärkeimpiä selviytymiskeinoja itselleni läpi elämän. Ilman sitä en olisi tässä. Ilman sitä en olisi jaksanut, eikä mielenterveyteni olisi kestänyt. Ilman sitä en olisi päässyt eteenpäin enkä olisi uskaltanut tavoitella unelmiani. Olen nauranut kovaan ääneen hautausmaalla, murjaissut elämäni karmeimmat vitsit tilanteissa, joissa tilanne tuntui sietämättömältä ja tuntui ettei itkusta tule loppua. Silloin päätin antaa lopulta (myös täysin välttämättömän) itkun astua sivummalle ja saada itseni nauramaan ja katseen kohti tulevaisuutta.
Nauran eniten äärimmäisten tilanteiden komiikalle todella mustan huumorin sävyttämänä juuri samaistuttavuuden ja tilanteen tragikoomisuuden vuoksi. Myös hoitoalan rankat tilanteet ja työ vaativat mustaa huumoria, tehdäkseen asioista hieman siedettävämpiä.
Vaikka nyt on syytä suhtautua moneen asiaan oikeasti vakavasti, on myös hyvin tärkeää muistaa pitää kehon ja mielen hyvinvoinnista huolta, ja tässä kohtaa suosittelen hyviä komedioita ja naurua avuksi!
Pidetään huolta toisistamme ja tehdään olomme mahdollisimman hyväksi myös vaikeina aikoina 🙂